Julkaistu Arto Satosen kampanjasivulla 18.4.2015

Luotaus kasvatuksen ja opetuksen aalloille

Laadukas varhaiskasvatus sekä perusopetus ovat Suomen tulevaisuuden kivijalka. Rakennelmasta tulee hutera, mikäli kivijalka murtuu tai kivijalka rakentuu liian heikoista aineksista. Suomi on hankalien, kipeiden ja vaativien uudistusten edessä taloudellisesti haastavana aikana. Näinä vuosina ei olla vältytty koulutukseen kohdistuvilta leikkauksilta. Varhaiskasvatusta ja perusopetusta on uudistettu inklusiivisempaan suuntaan kurittaen samalla opetussektoria jatkuvilla leikkauksilla. Lisäksi suomalaiseen päätöksentekoon liittyvä sääntely on ulottautunut myös koulutussektorille lisääntyvine kirjallisine töineen. Kasvatus- ja opetusalan henkilöstön fokus on yhä enemmän ydintyön ulkopuolella. Aikuinen on aina vain vähemmän läsnä lapselle ja nuorelle, jonka tulisi olla kuitenkin kaiken keskiössä.

Varhaiskasvatus- ja perusopetusikäiset elävät lapsuuttaan ja nuoruuttaan vain kerran. He ansaitsevat päiviinsä riittävän määrän koulutettuja, läsnäolevia aikuisia, kehityksensä ja tarpeidensa mukaisen oppimisympäristön sekä riittävän tuen ja ohjauksen jokapäiväisiin oppimisen hetkiin. Lisäksi koulutussektorilla tulisi taata lapsen tarpeiden mukainen erityinen tuki sekä erityisen tuen oppimisympäristöt niitä tarvitseville. Lapsille ja nuorille tulisi säilyttää monenlaisia vaihtoehtoja kasvatus- ja opetuskentällä. Mitään muotoja ei tulisi rajata pois, sillä silloin rajataan lapsilta ja nuorilta mahdollisuuksia heidän tarpeista lähtevälle oppimispolulle ja kasvulle. Erityisen huoleni ilmaisen varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa lisääntyneen väkivallan sekä lasten ja nuorten psyykkisen pahoinvoinnin kasvusta. Psyykkisesti voimakkaasti oireilevat lapset ja nuoret tarvitsevat oppimisensa ja kasvunsa tueksi hyvin pieniä opetusryhmiä tai jopa yksityisopetusta. Tulevaisuuden päätöksenteossa tulisi tämä ryhmä ottaa erityisen resursoinnin kohteeksi. Heitä ei ole monikaan puolustamassa, kun oireilu ei ole selkeästi rajattavissa johonkin erityiseen diagnoosiin tai viiteryhmään. Resursoinnilla tarkoitan tuntikehyksen resursointia niin, että erityisiä opetusjärjestelyjä voitaisiin tehdä kouluissa entistä joustavammin. Lisäksi näillä lapsilla ja nuorilla tulisi olla ympärillään erityisopettaja/erityisluokanopettaja johtoinenmoniammatillinen tiimi, jossa työskentelee opettajan lisäksi päivittäin koulunkäynninohjaaja sekä psykiatrisen sairaanhoitaja ja tarvittaessa kuraattori, mahdollinen koulupsykologi sekä muut yhteistyökumppanit koulusta ja hoitavalta taholta. Tällä resursoinnilla voidaan päästä lähemmäksi oikea-aikaista puuttumista, hoitoon ohjautumisen nopeutumista sekä tiedon välittymistä moniammatillisen tiimin sisällä. Lisäksi kasvatus- ja opetushenkilöstöä tulisi täydennyskouluttaa monipuolisesti kohtaamaan erityisen vaikeita oppilaita.

Toivoisin, että minulla olisi opettajana vuonna 2025 mahdollisuus tukea oppilaitani mahdollisimman monipuolisesti. Toivoisin, että rahat riittäisivät opetusvälineisiin kuten kirjoihin sekä tällä hetkellä vielä unelmissa oleviin sähköisiin oppimateriaaleihin. Innovatiiviset oppimisympäristöt olisivat edes hitusen lähempänä opetusmaailman todellisuutta. Tällä hetkellä osassa kouluista opetustilan av-välineet rajoittuvat piirtoheittimeen ja cd-soittimeen. Henkilöstöllä olisi enemmän aikaa ydintehtävälle eli kasvatukselle ja opetukselle. Raportoinnin ja kirjaamisen käytäntöjä olisi kevennetty ja moniammatillinen yhteistyö olisi tiedonvaihdon osalta sujuvampaa. Hallinnosta karsittaisiin kerroksia ja oppilashuoltoon liittyvä lainsäädäntö, joka mielestäni epäonnistuneesti uudistettiin hiljattain, palautuisi käytännöiltään yksinkertaisempaan muotoon, niin että yhteistyö voisi olla sujuvaa arjessa eikä turha byrokratia kuormittaisi henkilöstöä.

Kasvatus- ja opetussektorilla ollaan monenlaisten uudistusten äärellä. Varhaiskasvatuslaki, perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistaminen, toisen asteen uudistukset rahoituksineen sekä korkeakoulujen duaalimallin mullistukset heiluttelevat koulutuksen kivijalkaa. Uudistuksia tehdään ilman niiden resursointia tai resursointi on näennäistä arjen tarpeisiin verrattuna. Lasku voi uudistusten ja samanaikaisten koulutussektoriin kohdistuvien leikkauksien myötä olla musertava koko yhteiskunnan kannalta. Siksi nyt tulee jokaisen pysähtyä ja miettiä, ketä äänestää ja miksi.

Olen OAJ-valtuutettuna ja aktiivina tehnyt erittäin sujuvaa yhteistyötä Arto Satosen kanssa. Arto keskustelee mielellään kasvatus- ja opetussektorin asioista. Hän kokoaa Eduskunnan pirkanmaalaiset kansanedustajat tapaamaan Pirkanmaan OAJ-aktiiveja vuosittain Eduskunnassa. Tällaiset kasvokkain tapahtuvat keskustelut ovat hyvin vaikuttavia tilaisuuksia. Koen, että Arto haluaa perehtyä koulutussektorin asioihin ja tehdä päätöksensä niihin koskeviin asioihin faktojen perusteella. Arto on myös vieraillut luokassani tapaamassa oppilaita ja koulumme opettajia. Se on arvokasta kohtaamista. Opettavaista puolin ja toisin. Toivoisin, että Arto olisi vastaisuudessakin pirkanmaalaisena edustajana Eduskunnassa kuuntelemassa, vaikuttamassa ja puhumassa koulutuksen puolesta.

Tiia-Pauliina Niemi
KM, erityisluokanopettaja
OAJ -valtuutettu